Mielipidekirjoitukset

Uuraisten terveyskeskusta ajetaan tietoisesti alas?

Julkaistu Keskisuomalaisessa 8.4.2019

Olen olettanut, että lääkärit kohtaavat arvostusta työelämässään. Onhan lääkäreillä erityisen suuri vastuu: tiukimmillaan heidän käsissään on meidän muiden henki ja elämä. Me asiakkaat osaamme kyllä arvostaa hyvää lääkäriä ja hyvää hoitoa yleensäkin, mutta miten on asian laita julkisen terveydenhoito-organisaation johdossa?

Lääkärien työolot eivät ole kunnossa kaikkialla Keski-Suomessakaan. Pienille maaseudun terveysasemille ei saada lääkäreitä aina edes rahalla. Päteviä sijaisia on liki mahdoton löytää lomien ajaksi. Yksin lääkärinä pienessä terveyskeskuksessa työskentely on kuormittavaa, edes toistaiseksi. Siksi sinne ei haluta. Hädässä organisaatiot turvautuvat kalliisiin ostopalveluratkaisuihin.
Pelkään, että meillä Uuraisilla terveyskeskuksemme toimintaa ollaan pikkuhiljaa, mutta tietoisesti ajamassa alas. Jo viime vuonna kesäpäivystys Uuraisilla epäonnistui. Paikalle ei saatu tarpeeksi ammattitaitoista lääkärien kesälomasijaista, joka olisi pystynyt vastaamaan terveyskeskuksesta yksin. Nyt vastaavan lääkärivajauksen tilanteeseen ollaan joutumassa jo keväällä.
Koska asian saaminen kokonaisuudessaan kuntoon on ollut Jytellä vähintäänkin kitkaista, tulee mieleen vaihtoehto, että Uuraisten terveysaseman sulkeminen on nyt joidenkin (muiden kuin uuraislaisten) intressissä – saadaanhan asiasta säästöjä ja palveluverkostoa “tiivistettyä”.
Kyse ei ole nyt siitä miten terveyskeskusten ammattihenkilöstön pärjää keskenään työyhteisössä. Tunnolliseksi tiedetyn väen tiimityö on ollut hyvää ja asiakaspalaute Uuraisilla ollut myönteistä. Kyse on siitä, miten organisaation johto arvostaa lääkäriresurssiaan, ja millaiset työskentelyolosuhteet terveyskeskuksiin halutaan luoda.
Meille kunnallisille luottamushenkilöille puhutaan kauniisti muun muassa lääkärien tasa-arvoisesta kohtelusta. Tasa-arvoa ei ole esim. se, että pienessä terveyskeskuksessa ns. tehokerroin eli vastaanottovauhti/lääkäri saattaa olla huomattavasti suurempi kuin isossa terveyskeskuksessa. Tästä tehokkuudesta ei kuitenkaan lääkäreitä palkita, vaan edelleen otetaan tehoja irti se mikä saadaan, eikä hommata lisäresurssia paikalle. Lääkärit väsyvät ja lähtevät muualle.
Demareiden tavoitteena ensi hallituskaudella on nopeuttaa hoitoon pääsyä, ja saada kentälle töihin lisää lääkäreitä ja hoitajia. Tämä edellyttää paitsi rahallista resurssointia myös sitä, että terveydenhuollon johtamistavat on paikallisesti päivitetty nykyaikaan, ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön arvostus on kohdallaan myös käytännössä.
Sari Rimmi
eduskuntavaaliehdokas (sd.)
Uurainen
……………

Uuraisilla hyvässä hoivassa

Julkaistu Paikallisuutisissa 21.2.2019

Keskustelu ikäihmisten hoivan tasosta ja turvallisuudesta on viime viikkoina ravistellut suomalaista yhteiskuntaelämää. Vastaan on tullut tapauksia laiminlyönneistä ja kaltoinkohtelusta, jollaisia ei olisi halunnut uskoa todeksi. Mutta niin vain on ollut, ja on: emme voi ummistaa silmiämme. Vanhuksia on kohdeltu ala-arvoisesti niin yksityisen kuin julkisen palvelurakenteen puolella.

Kuntapäättäjänä itsekin ryhdyin heti pohtimaan, miten asiat on meillä. Tässä kohtaa voin huokaista helpotuksesta. Kaiken palautteen perusteella mitä olen saanut, Uuraisilla ikäihmiset ovat hyvässä hoivassa tyytyväisiä kunnan omissa, julkisin varoin rahoitetuissa palveluissa. Samaa hyvää kokemusta kertoi jokunen vuosi sitten nyt jo edesmennyt sukulaiseni, joka sai viettää elämänsä viimeiset ajat arvokkaasti Uuraisilla vanhainkodissa. Jokunen vuosi sitten vanhuspalvelujen yksikkö palkittiinkin kunnassa tuloksellisena työyksikkönä, ja siihen sisältyi tunnustus hyvästä asiakastyöstä. Saman asian voin nyt todeta tässä: Lämmin kiitos siitä työstä, jota teette Uuraisten ikäihmisten hyväksi!

Laadukkaan ikäihmisten hoivan resepti on lopulta yksinkertainen. Sama pätee niin vanhuksiin, varhaiskasvatukseen ja kouluun. Yksiköt pitää säilyttää sopivankokoisina niin, ettei niistä tule ihmisten “säilyttämislaitoksia”. Uuraisten kaltaisella pikkukylällä on vielä se hieno erityispiirre, että hoivan asiakaat ja ammattilaiset ovat tuttuja toisilleen useampaa kautta: vanhakin ihminen on aina jonkun mummo, pappa, äiti, isä, naapurin isäntä tai emäntä. Sellainen tuo kohtaamisiin vakautta ja lämpöä. Rakas vanha ihminen on helpompi luovuttaa hoitoon tuttuihin käsiin.

Ikääntyneiden hoivan resurssiongelmia ei ratkaista ainoastaan hoitajamitoitusta nostamalla, mikä tosin on tärkeää, ja toivon että se nyt määritellään. Samalla uudistuksella on hoidettava ns. tukitoimintojen (siivous, ruokapalvelut, tekstiilihuolto) henkilöstöresurssit kuntoon. Ne ovat hoivan yksiköiden arjen sujumisen kannalta aivan yhtä keskeisiä.

Kun lopuksi mietitään vastuita kunnan eli palvelun järjestäjän ja työnantajan näkökulmasta, haaste on pitää huolta henkilöstön jaksamisesta. Hoiva-ala on fyysisesti ja henkisesti kuormittava. Työnteon olosuhteita, henkilöstömitoituksen riittävyyttä ja sijaisten saatavuutta on jatkuvasti seurattava ja reagoitava nopeasti. Jos arvioidaan, että henkilöstön sairaspoissaolojen taustalla on työolosuhteiden vaativuutta ja kuormittavuutta, vastuunsa tunteva työnantaja ottaa asiasta napakasti koppia, tarvittaessa yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Hyvinvoiva henkilöstö on kunnille voimavara, jota ei ole varaa jättää haaskuuseen.

Sari Rimmi

Valtuuston puheenjohtaja

Uurainen

…….

Julkaistu Keskisuomalaisessa 31.1.2019:

Työllistämis- yrityksiä on valvottava

Ystävääni vedätettiin työnhakutoimissa.

Kaisa, yli viisikymppinen markkinoinnin ja myynnin ammattilainen, joutui työttömäksi ison yrityksen saneerauksessa. Loppuvuodesta 2018 te-keskus osoitti hänet ison mainosfirman masinoimalle työllisyyskurssille. Mainosfirma lupasi, että kurssin seurauksena jokainen osallistuja saa jostain markkinointialan firmasta työpaikan kolmeksi kuukaudeksi vuoden 2019 kevättalvella. Tehtävä olisi kehittää työllistymisyrityksessä sisäistä ja ulkoista markkinointia.

HARJOITTELUPAIKKA LÖYTYI noin puolelle porukasta. Loput jäivät suunnitelemaan työllistymistulevaisuuttaan ilman apua. Firman alussa lupaamaa ”varasuunnitelmaa jokaiselle” ei ollut enää olemassa. Harjoittelupaikkojen jakamisen jälkeen firman tyly tarjous Kaisalle oli, että ”Olet vapaa lähtemään” – avoimille työmarkkinoille. Viikkoja kestäneen hypettämisen jälkeen rekrytointituki oli tässä.

Kuvio oli tuttu työllistämisyritysten toiminnasta. Toisteltiin itsestäänselvyyksiä, korostettiin oman asenteen merkitystä, luotiin toiveikkuutta, ja lopulta työllistymisen suhteen kurssista ei ollut apua.Toistuvat tyhjät lupaukset ovat henkilökohtainen tragedia työttömälle. Pitkäaikaistyötön työllistyjä jää tavoitteineen yksin, eniten hyötyy kurssin järjestynyt firma.

HUOLESTUTTAVAA ON trendi ulkoistaa koulutus hyvin kirjavalle joukolle yrityksiä. Toiminnan lakiin perustuva sääntely ja laadunvarmistus pitää olla tarkempaa. Tulevan eduskunnan täytyy ottaa se asiakseen.

Työllistämisyrityksille on jatkossa osoitettava selkeä tulosvastuu toiminnastaan. Kaisan tapauksessa kurssille olisi pitänyt ottaa osallistujia vain sen verran kuin harjoittelupaikkoja on luvassa. Tosin yrityksellä ei faktisesti ollut vastuuta harjoittelupaikan hankinnasta: työllistyjät hommasivat paikkansa itse.

Seurannan alle on saatava myös työllistämiskurssien opettajien pätevyys ja käytännön osaaminen, kun myös maahanmuuttajien suomen kielen opetuksessa on tavattu melkoisia rimanalituksia.

Sari Rimmi

kansanedustajaehdokas (sd.)

Uurainen

…………………….

Verovaltuustoon prosentin korotuksella

Uuraisten kunnanvaltuuston kokouksessa maanantaina 12.11.18 pohjaesityksenä on kunnanhallituksen esitys, jossa esitetään yhden prosenttiyksikön korotusta tuloveroon. Veroprosentti asettuu tuolloin tasolle 21,50%. Korotuksen tuotoksi on arvioitu 450 000 euroa. Kunnanhallituksen valtuutettujen Hytösen (vas.) ja Arposen (sd.) kuntalaisten kannalta kohtuullisempi esitys puolen prosentin tuloverokorotuksesta, ja sen lisäksi kunnan sijoitusten kotiutus 300 000 euron arvosta investointien tueksi. Esitys hävisi kunnanhallituksen äänestyksessä 5.11.18 edellämainitulle pohjaesitykselle. Lopulta valtuustossa maanantaina nähdään, mihin veroprosentti asettuu.

Vahvasti näyttää nyt siltä, että Uuraisten koulujen lisätilatarpeet toteutetaan leasingillä. Valtuuston puheenjohtajana minua valistettiin torstaina, että lähtölaukauksena leasing -kilpailun avaamiselle ja koulumoduulituottajien kilpailuttamiselle on oltava valtuuston päätös nimenomaan leasing-ratkaisusta. Pelkkä valtuuston periaatepäätös lisätilojen hankkimisesta Hirvasen ja Kyynämöisten kouluille vuonna 2019 ei olisi riittävä, jos sellainen valtuustossa vastaesityksenä esitettäisiin.

Kunnan investointisuunnitelma on vielä yhteisesti läpikäymättä ja läpiperkaamatta. Paperi on vasta ollut kunnan johtoryhmässä, ja tullee seuraavaksi kunnanhallitukseen. Teknisessä lautakunnassakin sen pitäisi jossain vaiheessa käydä? Looginen ajatuskulkuni tietysti on että a) jos tuloveroprosenttia on kokonaisella prosentilla korotettava, b) eikä tuikitarpeellisiin koulurakennuksiin ole varaa (eikä aikaakaan) investoida, ja c) sijoituksiakaan ei ole tarvetta tässä vaiheessa, missään mittakaavassa tarvetta kotiuttaa, vaan säästetään niitä “pahan päivän varalle”, niin d) investointisuunnitelmassakaan ei silloin ole tulossa megaluokan paukkuja, vaan keskitymme taloudessa olennaiseen – tarkan euron talouspolitiikkaan. Saammepa nähdä. Saatamme yllättyä.

Sari Rimmin kirjoitus omilla blogi-sivuilla 10.11.2018

…………………..

Ohimarssi koulutila-asiassa
Pöytäkirja Uuraisten kunnanhallituksen päätöksistä 29.10.18 koskien mm. ensi vuoden tuloveroprosenttia ja Hirvasen & Kyynämöisen koulujen tilaratkaisuja on nyt verkossa. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa käydä päätökset katsomassa. En käy tässä noita asioita nyt laajemmin avaamaan, vaan toistan kunnanhallituksessa ilmaisemani näkemyksen: tuloveroprosenttia joudutaan kyllä vallitsevassa taloustilanteessa korottamaan. Sen lisäksi pitäisi ehdottomasti harkita kunnan sijoitusten kotouttamista tulevien investointien tueksi. Tämä viesti ei valitettavasti tunnu nyt useita yrityksistä huolimatta menevän kotikuntani koneistossa läpi.

Puolen prosentin korotus tuloveroon antaa arviolta 225 000 euron tuoton. Sen tukena sijoitusten kotiutus 300 000 euron arvosta antaisi mahdollisuuden investoida Kyynämöisten koulun lisätilaan n. 200 000 eurolla. Läpi syksyn jatkuneessa valmistelussa ja päätöksenteossa lisätilojen rakentaminen paikalleen Kyynämöisillä (kunnan omana työnä) on nähty paitsi halvimmaksi, myös helpoimmaksi vaihtoehdoksi toteuttaa. Nyt linjaus yhdessä hetkessä muuttui eilisessä kunnanhallituksen kokouksessa: laajentamisrakentamisen suunnittelua jatketaankin ensisijaisesti leasing -rahoituksella. Leasing-ratkaisu menee käyttötaloudesta, jossa on jo nyt nähtävissä muutenkin painetta, ja isoa talousarvioraamin ylitystä ennakoidaan. Eniten kuitenkin huolestuttaa, että näin helposti voidaan kunnassa suorittaa hyvän päätöksenteon periaatteista piittaamaton “ohimarssi”, jossa lähes kaikki aiemmin suunniteltu ja jo päätetty voidaan jättää huomiotta.

Sari Rimmi, päivitetty versio 30.10.18/ kirjoitus omalla FaceBook-sivulla 29.10.18

kuva: Sari Rimmi

………

Ikäihminen kaipaa tukea päivystyksessä

Julkaistu Keskisuomalaisessa 30.9.18
Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä käytetään kokemusasiantuntijoita mielenterveys- ja päihdepotilaiden asioinnin tukena. Lapsipotilaille ja heidän perheilleen on päivystyksessä osoitettu omat rauhallisemmat tilat. Myös ikääntyneiden asiakkaiden tarpeisiin päivystysoloissa tulisi vastata paremmin. Tarvetta on ikäihmisiä avustavalle ja ohjaavalle päivystystuelle. Asiakaspalvelun ammattilainen, joka on tavoitettavissa ja läsnä. Hoitohenkilökunta saisi paremmin keskittyä ydintehtäviinsä. Joissain terveyskeskuksissa aulaemäntiä tai -isäntiä jo on.
Ikäihmiset ovat helppo asiakasryhmä, sillä he harvoin aiheuttavat häiriötä ja yltyvät rähisemään päivystyksessä. He jäävät maan hiljaisiksi, jotka kertovat ikävistä kokemuksistaan usein vasta jälkeenpäin läheiselle. Siksi tuen tarvetta ei ehkä koeta tärkeänä palvelun järjestäjän silmissä.
Ikääntyneiden ongelmat päivystyksessä ovat helposti kohdattavia ja inhimillisiä. Ilmanvaihdon alla ohuen lakanan alla maatessa palelee. Lisävilttiä tai villasukkaa tarvittaisiin. Suuta kuivaa, janottaa – saanko minä terveydentilani takia nyt juoda mitään. Pissittää, mutta en uskalla yksin lähteä, kun huimasee. Hoitajilla kova kiire. Ei kehtaa oikein kysellä, ei kerkeä jutella. Aamuyöllä päivystävältä lääkäriltä saadut jatko-ohjeet kotiinpalautuksen yhteydssä voivat mennä ohi – se on luonteeltaan potilasturvallisuusasia. Oma lukunsa on muistisairas ihminen, jolle joutuminen vieraaseen päivystysympäristöön ilman tuttua saattajaa on kaoottinen kokemus.
Tiedossani ei ole, onko sairaanhoitopiireissä käytäntöjä tai hankkeita ikääntyneiden asiakkaiden päivystystueksi. Nyt niitä kannattaisi kehittää. Kela-taksijärjestelmän muutos on voinut lisätä maakunnasta saapuvien asiakkaiden turvattomuutta. Päivystyslääkäreiden saatavuusongelma on oma lukunsa, joka pitää ratkaista nopeasti. Hoitohenkilökuntaan täytyy resurssoida riittävästi. Olisi mielenkiintoista nähdä, kohentaisiko avustavan henkilöstön osoittaminen päivystyksen tukkoista ilmapiiriä. Uskoisin sen hyödyttävän sekä asiakas- että henkilökuntaa.

Sari Rimmi

Kunnanvaltuutettu (sd.)

Eduskuntavaaliehdokas

Uurainen

………….

Uuraistentiellä saa aina pelätä

Julkaistu Keskisuomalaisessa 17.8.2018

Keskiviikkoiltana kymmenen aikoihin olin polkupyöräilijänä todistamassa rajun ulosajon jälkitilaa Jyväskylä-Uurainen maantiellä. Onneksi en ollut kyseisessä mutkassa menossa viittätoista minuttia aikaisemmin. Onneksi olin käyttänyt sen 15 minuuttia paikallisessa kaupassa ostamassa lisävaloa pyörääni. Hyvä että minulla oli ylläni pyöräilykypärä, heijastinliivi ja ne kahdet etuvalot pyörässä. Kiitin itseäni liikenneturvallisuuden yrityksen asenteesta, vaikkeivat ne minua yliajotilanteessa pelastaisi. Siunasin hengessäni ystävällistä lähikaupan rouvaa, joka oli minua siunannut toivottamalla turvallista kotimatkaa.

Turmapaikalle ensimmäistä tilannearviota tekemään, virka-apua soittamaan ja muuta liikennettä varoittamaan osui kourallinen meitä kyläläisiä ja samalla eri-ikäisten koululaisten vanhempia. Näillä tiedoin vakavilta henkilövahingoilta turmassa vältyttiin. Näky autosta pitkällä pöpelikössä nosti joka tapauksessa mieliimme taas kerran vanhan huolen: tätä tapahtuu meidän kulmillamme liian usein, liian säännöllisesti.

Kouluvuoden aikana minä ja pikkukaverit kovin usein ihmettelemme koulubussimme ikkunoista hämmentävää näkymää: kurvissa ulosajaneen jälkiä pitkällä heinikossa, varvikossa, turpeikossa, hangessa – autoja kyljellään ja katollaan. Kovaa on tultu! Ns. Simunan-Saarisen mutka on vakiintunut ulosajopaikka, samoin Lapin tienhaaran eteläpuolinen kurvi, mutta yllättäen myös sitä seuraava etelän suora. Meidän koulubussipysäkistäkin on joskus railakkaasti yli menty: Onneksi sillä kertaa tuttu pikkupoika ei ollut seisomassa vakipaikassaan hangen harjalla. Ihmiset ovat huolissaan lapsistaan, jotka tarpovat maantien vartta bussipysäkeilleen, kulkevat pyörillä kaverille ja harrastuksiin. Joku pohtii jo jalankulun kieltämistä lapseltaan maantietä pitkin – aivan ymmärrettävästi.

Jyväskylä-Uurainen maantien kunnostus oli sillä tavoin susi, että kevyen liikenteen piennar jätettiin säästösyistä naurettavan kapeaksi. Pientareella ei tosiasiassa ole mitään kevyenliikenteen kulkijalle minkäänlaista merkitystä tai turvaa. Pyöräilet ja kävelet käytännössä ajoradalla.

Kuntapäättäjänä tiedän, että investointirahat ovat tiukassa. Keskiviikkoiltanakin olin tulossa kunnantalolta niitä pähkäilemästä. Oma toiveeni siitä, että kevyenliikenteen väylää jatkettaisiin tulevina vuosina kirkonkylältä Jyväskylään päin Jokihaaran liepeille asti, voi hyvinkin olla ylimitoitettu. Siitä huolimatta lausun sen avoimesti julki: kyläläisten, lasten, oman ja kaltaisteni turvallisuuden ja liikkumismahdollisuuksien tähden.

Akuutisti esitän kuitenkin virkavallalle hartaan toiveen siitä, että poliiseja näkyisi suorittamassa liikennevalvontaa meillä nykyistä huomattavasti useammin. Poliisin näkymisellä on aina rauhoittava vaikutus! Piittaamattomuus liikenteessä, turha riskinotto ja näyttämisen halu ovat varsin vaikeita asennevirheitä korjata. Pelkään, jos lopulta siitä on kyse toistuvissa ulosajoissa. Visainen kysymys on, saadaanko sen kaltainen asennevika yhteisön tasolla miten ja milloinkaan hallintaan. Sitä ennen ja siitä huolimatta yhteisön pitää ryhtyä suojaaviin toimiin, esimerkiksi tieratkaisuin ja virkavallan tehostetulla valvonnalla.

Sari Rimmi

kunnanvaltuutettu (sd.)

Uurainen
20180903_182812

kuva: Sari Rimmi

Talviset tiet huutavat hoitoa

Julkaistu Keskisuomalaisessa tammikuussa 2018

Viikon verran olemme nyt Uuraisilla seuranneet lumentuloa ja verkkaista maantienhoitoa. Uurainen – Jyväskylä maantien bussipysäkit ovat pysyneet ala-arvoisesti aurattuna. Kevätlukukautensa tiistaina 2.1. aloittaneet koululaiset & muut julkisen liikenteen käyttäjät joutuvat päivittäin vaaraan. Nyt perjantaina penkat ulottuvat edelleen liki tielle, ja bussi joutuu ottamaan kyytiläisensä ajoradalta ja tipauttamaan pois hankeen.
Ely-keskus neuvoo valittajia yksioikoisesti soittamaan asiassa Tienkäyttäjän linjaan, jossa on parhaimmillaan tuntien odotusaika, ja jonne yhteydenotto ei ole viikossakaan tuottanut tulosta. Pyynnöt kaikuvat kuuroille korville: ihan yhtä hailea näyttää olevan, ottaako yhtettä ammattiautoilija vai maallikko – ei käy aura koukkasemassa pysäkkiä.

Koulukuljetusten aikaan aamuisin puoli kahdeksalta on vielä säkkipimeää. Vaikka pienet & isommatkin ovat meillä päin ansioituneesti pukeutuneet heijastinliivein ja lampuin, ei se mitään pyhitä. Vaara on ilmeinen.

Toivomme kohennusta tilanteeseen ennen maanantai -aamua. Luulisi teiden ylläpidon osaavan reagoida tällaisiin lumentulon ja julkisen liikenteen haasteisiin aktiivisesti, ilman marmatustakin.

Sari Rimmi, Uurainen

Advertisements