Vieraskynä – Vierailijoiden kirjoituksia

Paula Vulli:

Pätevää, koulutettua työvoimaa varhaiskasvatukseen HETI!

Helsingin kaupungilla on paraikaa meneillään varhaiskasvatuksen opettajien rekrytointikampanja, jossa haetaan 250 uutta varhaiskasvatuksen opettajaa Helsinkiin kunnallisiin päiväkoteihin. Jyväskylään tarvitaan lehtitietojen mukaan yli 30 uutta varhaiskasvatuksen opettajaa ja muissakin Keski-Suomen kunnissa on krooninen henkilöstöpula erityisesti korkeakoulutetuista varhaiskasvatuksen työntekijöistä.

Viime syksynä voimaan tulleen varhaiskasvatuslain mukaisesti vuoteen 2030 mennessä tulee päiväkotiryhmän kolmesta työntekijästä kahdella olla korkeakoulututkinto ja yhdellä lastenhoitajan pätevyys. Näistä kahdesta korkeakoulutetusta vähintään toisella tulee olla varhaiskasvatuksen kandidaatin tutkinto. Ilman uutta varhaiskasvatuslakiakin on erityisesti korkeakoulutetun henkilökunnan saamisessa ollut vaikeuksia.

Kun päivähoitolaki astui voimaan 1.4.1973 oltiin samanlaisen ongelman edessä. Lastentarhanopettajia ei kerta kaikkiaan riittänyt kaikkialle. Silloin vuosina 1975 ja 1976 annettiin mittavalle määrälle lastenhoitajia mahdollisuus pätevöityä lastentarhanopettajaksi vuoden mittaisen poikkeuskoulutuksen kautta. Olisiko nyt syytä tehdä samanlainen poikkeuskoulutusratkaisu? Suomen koulutuspolitiikassa on puhuttu jo kauan osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Ajatuksellisena lähtökohtana on se, että kenenkään ei tarvitsisi moneen kertaan opiskella jo oppimaansa, vaan hänen pitäisi päästä jatkamaan opintojaan joko aiemmissa opinnoissa tai työssään oppimansa pohjalta eteenpäin ja syvemmälle. Ajan ja sekä yhteiskunnan että yksittäisten ihmisten voimavarjojen tuhlaamista on, jos koulutettujen ja ammattitaitoisten lastenhoitajien pitää käydä läpi koko 180 opintopisteen varhaiskasvatuksen kandidaatin tai 210 opintopisteen sosionomin tutkinto.
Samoin ennen vuotta 2004 oli sosionomien ja sosiaalikasvattajien mahdollisuus suorittaa 15 opintoviikon mittaiset esiopetuksen opinnot ja saada tällä tavoin kelpoisuus päiväkodin esiopetusryhmän opettajaksi rinnan lastentarhanopettajien kanssa. Myös tämäntyyppinen poikkeuskoulutus olisi syytä pikimmiten mahdollistaa niille sosionomeille, jotka tällä hetkellä ovat muutoin kelpoisia varhaiskasvatuksen opettajiksi, mutta esiopetuskelpoisuus puuttuu.

Vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen, missä SDP tämänhetkisten ennustusten mukaan on pääministeripuolue, on välittömästi nimityksensä jälkeen ryhdyttävä rakentamaan varhaiskasvatuksen henkilöstölle lisä- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksia jo töissä olevan henkilöstön koulutustason nostamiseksi uuden varhaiskasvatuslain kelpoisuusvaatimusten mukaiseksi. Työmarkkinoille tulee vuosi vuodelta pienempiä ikäluokkia, joista kaikki ammattialat kilpailevat. Siksi onkin syytä kiinnittää jo varhaiskasvatuksessa olevat työntekijät varhaiskasvatusalalle jatkossakin mahdollistamalla heille uralla eteneminen joustavien ja räätälöityjen koulutuspolkujen kautta.

Paula Vulli
lastentarhanopettaja, YTM, varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija

………………….

Susanna Huovinen: Tasa-arvotyö on edelleen kesken

16.3.2019 Jyväskylässä

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään joka kevät, ja vaalikeväänä on hyvä pysähtyä teeman äärelle myös demokratian ja päätöksenteon näkökulmasta. Kiitos menneiden sukupolvien, Suomi on varsin tasa-arvoinen maa – jos asiaa siis tarkastelee naisten ja miesten välisen tasa-arvon kautta. Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdokkaaksi ensimmäisenä maailmassa, tytöt ja pojat käyvät samoja kouluja, ja pääsevät etsimään omaa lahjakkuuttaan ja omaa polkuaan tasavertaisesti. Nainen ei ole enää kovin outo näky johtajana, miesvaltaisella alalla tai päätöksentekijänä. Monet asiat ovat siis edenneet sukupuolten välisessä tasa-arvossa oikeaan suuntaan. Mutta valmista ei vielä ole.

Suurimpina haasteina näen lasten hoivavastuun epätasaisen jakautumisen, palkkaerot sekä naisiin kohdistuvan solvauksen, vihan ja väkivallan.

On hyvä, että perhevapaauudistuksen välttämättömyydestä ollaan yhtä mieltä. Toteutustavoista näyttääkin sitten vallitsevan hyvin erilaisia näkemyksiä. Kannattaa huomata, että jollei perhevapaauudistukseen sisälly isien hoivavastuuta lisäävää muutosta, mitään oikeaa muutosta hoivavastuussa tuskin tullaan näkemään. Peruspalveluministerinä sain monia viestejä isiltä, jotka olisivat halunneet hoitaa pientä lastaan enemmän, ja joiden puolisot olisivat myös halunneet isälle isomman roolin. Tämä ei kuitenkaan aina ollut mahdollista joko työelämän asenteiden tai perheen toimeentulon vuoksi. Tähän on saatava muutos. Hoitaessaan lapsia pidemmän pätkän naiset joutuvat usein työmarkkinoilla hankalampaan asemaan, ja poissaolo työelämästä voi vaikuttaa niin tuloihin kuin eläkkeeseenkin.

Palkkaeroista on myös päästävä eroon. Samasta työstä kuuluu maksaa sama palkka eikä palkkaus saa perustua sukupuoleen tai pärstäkertoimeen. Tarvitsemme paitsi lainsäädännössä vahvistusta tähän suuntaan, myös työmarkkinajärjestöjen voimakasta työtä asian puolesta. Jos aiomme yhteiskuntana edelleen menestyä ja kehittää kansamme osaamista, hyvinvointia ja onnellisuutta, tarvitsemme tekijöiksi ja toimijoiksi kaikki – sukupuolueen katsomatta.

Liian moni päätöksentekijänä toimiva nainen saa aivan erilaista palautepostia kuin miespuoliset kollegansa. Ulkonäköön ja pukeutumiseen on aina puututtu herkästi ja naisen mielipiteitä voidaan vähätellä – no, vain siksi, että hän on nainen. Vastenmielisintä on palaute, jossa naista uhataan väkivallalla, usein seksuaalisella väkivallalla, koska hän on eri mieltä palautteenantajan kanssa. Tämä ilmiö on kasvanut erityisesti viime vuosina, ja kertoo karua kieltään yhteiskuntamme asenneilmapiiristä. Tällaista ei voi hyväksyä, ja on hyvä, että näihin tilanteisiin joutuneet naiset ovat nostaneet asiaa voimakkaasti esiin.

Naisiin kohdistuva väkivalta on suomalaisen yhteiskunnan häpeätahra. Voi hyvällä syyllä kysyä, miksei ilmiö ole saanut tämän laajempaa huomiota vaikka olemme näissä tilastoissa EU:n häntäpäässä. Joka kolmas suomalainen nainen kohtaa elämässään väkivaltaa lähisuhteissaan. Tarvitsemme vieläkin enemmän apua väkivaltaa tai sen uhkaa kohtaaville suomalaisille ja heidän lapsilleen. Myös tulevien kansanedustajien täytyy ymmärtää tämän asian vakavuus, ja varmistaa paitsi riittävät resurssit myös vaikuttaa suomalaisten asenteisiin, jotta lähisuhdeväkivallan valtavia inhimillisiä, taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia saadaan merkittävästi vähennettyä tulevalla vaalikaudella.

Jotta edellä mainittuja tasa-arvotavoitteita voidaan laajasti edistää, tarvitaan osaavia ja taitavia kansanedustajia. Toivon, että eduskuntaan saataisiin lisää nuoria ja naisia. Toivon, että tuleva pääministeri ei hyväksy omaan hallitukseensa Sipilän hallituksen kaltaista epätasapainoa naisten ja miesten välillä. Ministeripaikoille löytyy hyviä naisia taatusti kaikista eduskuntaryhmistä. Tasa-arvoa ei voi toteuttaa ilman todellisia tekoja.

Olen tuntenut Sarin hyvin pitkään. Olemme olleet jo opiskeluaikoina aktiivisesti toimimassa muun muassa tässä kirjoituksessa olevien teemojen puolesta. Sari on taitava ja tarmokas nainen, jonka empaattisuus ja huumorintaju välittyy kaikille. Olen iloinen, että hän on päättänyt lähteä tavoittelemaan tärkeää kansanedustajan tehtävää näissä vaaleissa. Toivotan Sarille tsemppiä ja menestystä vaalikentille, ja meille muille intoa tutustua ehdokkaiden mielipiteisiin ja myös siihen, miten he tekisivät Suomesta tasa-arvoisemman maan.

Susanna Huovinen

Susanna Huovinen ja Sari Rimmi Jyväskylässä 16.3.2019

………………………

Europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri:

Vain yhteistyöllä voidaan vastata meitä haastaviin murroksiin

Maaliskuussa 2019

Euroopan unioni kuvataan usein, tietyissä piireissä valitettavan mielellään, ihmistä kaukana olevaksi byrokratiakoneeksi, joka ainoastaan hankaloittaa suomalaisten elämää. Rohkenen väittää, että väite ei pidä paikkaansa sitten alkuunkaan. EU:n lainsäädäntö ja eduskunnan toiminta limittyvät nykyään tiiviisti yhteen. Kertoohan tästä sekin, että arviolta useampi kymmenys Suomenkin lainsäädännöstä on lähtöisin EU:sta: vain yhteistyöllä voidaan vastata Eurooppaa, myös meitä suomalaisia, haastaviin murroksiin.

Innostuneimmat brexit-kannattajat halusivat päätösvallan EU:sta itselleen. Aika paksu yleistys. Sillä avoimiin markkinoihin perustuvista maista ei mikään kykene yksin muokkaamaan markkinoita – ja tästähän myös EU politiikassa on paljolti kyse! Euroopan tasolta voidaan etsiä tehokkaita keinoja torjua ilmaston lämpenemistä, rakentaa talouden kestävää kasvua sekä mahdollisimman reilua muutosta kaikille kansalaisille, jotka kohtaavat muutoksen erilaisista lähtökohdista. Samalla suomalaiseen tutkimukseen, osaamiseen ja reiluun työelämään on tärkeää hakea vahvistusta eurooppalaisesta yhteistyöstä.

EU:n avulla voidaan edistää digitalisaatiota niin, että muutosta johdetaan, eikä vain sopeuduta. SDP haluaa tukea muutosta siten, että kehitys johtaa uusia työpaikkoja luovaksi taloudeksi. Samalla pitää kuitenkin turvata kansalaisten, kuluttajien ja uusien töiden tekijöiden oikeudet.

Tasa-arvokysymykset ovat myös lähellä sosialidemokraattien sydämiä. Työn murroksessa täytyy huolehtia ihmisestä ja perheistä. Yhteiskunnalla on vastuuta lapsista. Hyvinvointitalous ja veronkierron kuriin saaminen täytyy olla Euroopan talousohjauksen ydintä.

Europarlamentissa olen havainnut, miten Suomesta tutut poliittiset jakolinjat näkyvät myös Euroopassa: Kun esimerkiksi veronkierron sääntelyä esitetään vahvistettavaksi EU:ssa, on nykyhallituksen kanta ollut hoitaa sitä paremmin kotimaassa. Kun taas kotimaassa vaaditaan tarvittavia toimia, löytyy joku uusi kiertelevä selitys. Arvot ja periaatteet, ketä haluaa yhteiskunnassa kuunnella ja keiden asiaa ajaa, eivät muutu miksikään Euroopan parlamentin ja eduskunnan välillä. Demareidenkin olisi tärkeä muista tämä punnitessaan, kannattaako 26.5. (kyllä, vain kuusi viikkoa eduskuntavaalien jälkeen!) järjestettävissä eurovaaleissa antaa äänensä.

Heinäkuussa alkaa Suomen puheenjohtajakausi, jota Suomen hallitus johtaa. Ei ole siis Euroopan unioninkaan suhteen samantekevää, millainen on eduskuntavaalien tulos, ja Suomen eduskunnan yhteydet Euroopan unioniin ovat päivittäiset. Tämä on #meidänvuosisata – päivän haasteisiin tarvitsemme vahvaa ja toimintakykyistä Euroopan unionia.

Miapetra Kumpula-Natri

S&D

Euroopan parlamentin jäsen

* * * * * * * * * * * * * * * * *

Advertisements